Palasin juuri Keniasta parin viikon reissulta. Ja täytyy sanoa, että taas on hetkeksi aikaa sulateltavaa. Niin paljon uusia ja erilaisia asioita on nähnyt ja kokenut.

Jos vaikka aloitan Kenian liikenteestä...huh kuinka pelkäsin! Vasemmanpuoleinen liikenne tekee tietenkin oman lukunsa siihen kauhun tunteeseen mitä kyydissä tuntee. Ja kun on tottunut ajelemaan rauhassa täällä pohjanmaan lakeuksilla, niin Nairobin kaupunkiajo on jotain hyvin erilaista. Se menee kuka kerkeää ja kuka uskaltaa. Kuski joka räpsyttää valoja pisimpään aikoo todella tulla autollaan. Nairobin keskustassa on hyvät tiet, mutta heti sivummalla ne on jotain muuta. Välillä ajetaan piennarta pitkin, sitten taas vaikka ojan toiselle puolen, mistä vain pääsee. Takapuolen onnettomatkin lihakset kyllä ilmoittivat olemassaolostaan, sen verran oli jännitystä ilmassa ja liikettä autossa :).

Kävimme katsomassa luonnonpuistossa eläimiä. On se vaikuttavaa olla sarvikuonosta metrin päässä ja tuijottaa puhvelia silmiin. Leijona oli juuri ruokaillut ja käynyt levolle, joten siitä näimme vain tassut kun pyörähti toiselle kyljelleen.

Ja tottakai kävin myös Nairobin katulapsiprojektissa, Maisha Poassa. Siellä nuoret olivat tehneet meille lisää Malaika- paperipusseja ja ompelutöitä, joita pian saamme nettiinkin. Projektin työntekijöillä oli hyviä ja huonoja uutisia. Huonoja uutisia oli se, että kaksi nuorta olivat kuolleet epämääräisissä oloissa. Hyviä uutisia oli, että yksi nuori oli suorittanut peruskoulun loppuun ja oli saanut töitä. Projektin viereen valmistuu kerrostalo, johon tulee tilat klinikalle. Nyt tuo klinikka toimii projektitalon yläkerrassa. Klinikka toimiii ilmaiseksi katulapsille, mutta koska Maisha Poa on slummin reunalla, tulevaisuudessa myös slummissa asuvat voivat pientä maksua vastaan käydä lääkärissä.

Kävin myös maasai-tyttö projektissa Narokissa. Naisten ja tyttölasten asema maasai-yhteisöissä on heikko. Maasai-heimon perinteisiin kuuluu muun muassa naisten sukupuolielinten silpominen sekä nuorten tyttöjen pakkoavioliitot. Naisille nämä perinteet ovat vahingollisia ja monet maasai-tytöt pakenevatkin kotoa välttääkseen kohtalon. Aikuiskoulutus on myös tärkeä osa maasai-yhteisöjen keskuudessa tehtävää työtä. Maasai-tyttöjä tuetaan myös lukio- ja jatko-opintoihin mahdollisuuksien mukaan. Aluksi tytöt olivat hyvin ujoja, mutta kun näytin kuvia kamerastani, niin johon heihin tuli eloa. Kaikki halusivat katsoa ja siinä samalla sai varkain kokeilla hiuksiani ja ihoani. Ja mitä enemmän tyttöjä tuli ympärille sitä enemmän oli sormia  hiuksissani. Kuva, jossa oli heidän käsiä ja minun käsi, aiheutti ihastuksen huutoja. Olihan väriero aikasta suuri :).

Tämä käynti vaikutti minuun todella paljon. Tytöt olivat joutuneet pois kotoa. Pelko ympärileikkauksesta ja avioliitosta on varmasti järkyttävä lapselle. Onneksi on olemassa ihmisiä, jotka tekevät tuon projektin kaltaista työtä muuallakin.

Sellaista Keniassa. Nyt ajatukset on suunnattava lasten toppavaatteisiin ja joululahjoihin. Ollaanhan jo marraskuussa, pian se joulukin on ovella. Olemme saaneet otettua kuvat kaikista uusista laukuista, joten siinä on yksi oivallinen joululahja idea. Pistähän korvan taa :).

Hyvää marraskuuta toivottelee Salome

Näin pyörähtää käyntiin Malaika.fi -blogi. Olet saattanut nähdä blogimme myös blogit.fi -palvelussa. Nyt olemme siirtyneet virallisesti tänne omille sivuille. Olen tässä selaillut kenialaisia PreGnant- ja Mum&Dad-lehtiä. On hauska huomata kuinka samanlaisten kysymysten ja pulmien kanssa perheet ympäri maailman ovat tekemisissä. Otsikoita etusivuilta: "Ura vai lapset?" "Näin parannat parisuhdettasi" "Kun seksi ei huvita" "Odottavaien isien pelkoja" "Vauvan hidas kehitys". Eivätkö nämä voisi olla suoraan Vauva- tai KaksPlus-lehden etusivulta? Synnytyspelkojakin toisessa lehdessä käsitellään. Joku lukija ei halua lapsia kovan synnytyspelon vuoksi. Toinen on käynyt läpi kaksi pelkosektiota. Eräs äiti sai apua pelkoihinsa vertaistukiryhmästä. Rintaruokinnan ihanuudesta ja kauheudesta lehtien sivuilla myös puhutaan. Kaikki päivänpolttavia aiheita myös täällä meillä. Erojakin on, yksi erityisen silmiinpistävä. HIV/AIDS-asiat ovat jollain lailla läsnä lähes jokaisen itä-afrikkalaisen elämässä. PreGnant-lehti kertoo naisesta joka miehensä kanssa unelmoi suuren perheen perustamisesta. Suunnitelmat muuttuivat miehen menehdyttyä. Toinen erilainen asia on "Memory Book" eli muistojen kirja. Afrikassa, jossa odotettu elinikä on matala, tärkeät ajatukset eivät välttämättä siirry vanhemmilta lapsille suusanallisesti, mutta tällainen muistikirja on kaunis ratkaisu siihen. Tällaisia aatoksia raikkaana syyspäivänä. Suuntaamme pian kohti Keski-Suomea noutamaan uutta laukkulähetystä. Viikonloppuna meidät löytää Seinäjoen Käsityömessuilta esittelemässä upeita tansanialaisia laukkuja ja ugandalaisia kierrätyspaperkoruja. Ehkäpä nähdään siellä! Terveisin Mirka